Miksi kaiken pitää aina muuttua?

Miten sinä suhtaudut muutoksiin? Otatko ne vastaan virkistävänä vaihteluna, vai oletko kuin Aina Inkeri Ankeinen, joka vaikeroi, miksi kaiken pitää aina muuttua? Omalta kohdaltani voisin sanoa, että molempia tilanteen mukaan. Suhtaudun melko joustavasti äkillisiinkin muutoksiin. Toisaalta on taas perinteitä, kuten jouluperinteet, joiden muuttuminen ahdistaa. Esimerkkinä vaikka erilaiset jouluperinteet…

Joulukortit ovat joulukortteja. Ne ovat pahvia ja ne kirjoitetaan omin pikkukätösin. Kuten joulukuusi on puuta eikä muovia. Mikään Facebook tai tekstiviesti ei kortteja kyllä korvaa. Joulukorttien merkitys muille on ilmeisesti paljon vähäisempi ja siihen on vain totuttava. Viime jouluna tulin lopulta siihen tulokseen, että tänä vuonna 2020 en enää lähetä yhtään korttia. Teen kuin muut – laitan FB-päivityksen ja sillä hyvä. Lähimmille ehkä WA-viestin tai tekstiviestin.

Muutokset työssä – lukuunottamatta irtisanomisia tuotannollisista ja taloudellisista syistä – eivät ole koskaan olleet minulle yöunien menetyksen syynä. Elämä hioo vuosien saatossa terävimmät reunansa ja ja kaventaa äärialueensa. Toisille saattaa elämä olla hamaan loppuun mustaa ja valkoista; minulle eletty elämä on tuonut paljon harmaita rajapintoja, joka tuo mukanaan myös rauhoittavaa joustavuutta. Joustavuus puolestaan auttaa kestämään muutoksissa ja sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Joskus on vain osattava muuttaa suuntaa, kun jokin asia ei toimi tai vie turhaan aikaa ja resursseja.

@JaanaKuu

jaanakuusela.blog muuttaa osoitteeseen digiharakka.fi/blogi

Minulla kävi uskomaton onnenpotku työrintamalla. Aloitan kuun vaihteessa työt uusissa tehtävissä, joissa voin hyödyntää sekä aiempaa työkokemusta että tradenomin koulutustani. Te, jotka kirjoitatte tai muuten teette sisältöä someen, arvaatte varmaan, ettei aikani riitä enää kaikkeen.

Bloginikin on sopeuduttava uuteen tilanteeseen, sillä työhön liittyvät muutokset vaikuttavat monin tavoin myös ajankäyttööni somessa. Pidin jonkin aikaa kahta sivustoa vierekkäin. Toinen on ollut tämä henkilökohtainen blogini eli jaanakuusela.blog. Sen rinnalla on ollut virtuaaliassistentin toimeksiantoja varten oman domain digiharakka.fi. Toiminnan aloittaminen huhtikuun alussa kera Covid 19-pandemian ei sujunut toivotulla tavalla. Päinvastoin: harakan lehahtamisesta tuli ihan kananlento. Ilmaista työtä ei ole vara tehdä.

Bloggauksesta on kuitenkin tullut minulle erittäin rakas tapa tuottaa sisältöä. Aiheita pursuilee enemmän kuin ehdin kirjoittaa. Sen vuoksi päätin rajata virtuaaliassistentin palvelut pelkästään sisällön tuottamiseen. Samalla katsoin järkevämmäksi, että yhdistän henkilökohtaisen blogin domainin alle. Blogien sisältöön tämä tulee vaikuttamaan sen verran, että aihealueita tullee olemaan enemmän.

Montaa tilaajaa jaanakuusela.blog – blogillani ei vielä ole. Kiitos kuitenkin niille ihanille ihmisille, jotka ovat tilanneet ilmoituksen uusista teksteistäni, ja myöskin nille, jotka ovat käyneet niitä lukemassa. Toivottavasti löydätte myös uuteen blogiini. Nähdään seuraavan kerran JaanaKuun Blogissa!

Aurinkoista ja värikästä syksyä!

@JaanaKuu

Nuku yö ulkona 2019 – siitä se innostus sitten lähti

Suomen Latu haastaa kampanjallaan, ”Nuku yö ulkona”, ihmisiä testaamaan yöpymistä ulkona elokuun viimeisenä viikonloppuna. Tänä vuonna 2020 tempaus järjestetään jo viidettä kertaa. Mikäli et ole aiemmin nukkunut yötä ulkona, niin käy tutustumassa. Yksin ei tarvitse sitäkään viettää, vaan on mahdollista myös yöpyä Metsähotelleissa tai osallistua eri paikkakunnilla järjestettäviin tapahtumiin. Retkeilyä voi toki harrastaa myös päiväretkeilynä, jolloin yöksi palataan takaisin kotiin tai muuhun kiinteään osoitteeseen. Haastekampanja ei edellytä, että jokaisen on majoituttava erämaahan, vaan osallistua voi vaikka omalla takapihalla. Meillä takapihalla nukkuminen on todennäköisesti vaarallisempaa kuin erämaassa nukkuminen, joten emme edes harkitse sitä vaihtoehtoa. Meidän kuppikunta osallistui kampanjaan ensimmäistä kertaa viime vuonna 2019.

Paikaksi valikoitui Molkoköngäs @JaanaKuu

Mieheni oli pari viikkoa aiemmin ollut jo perinteeksi muodostuneella jokavuotisella kalastusreissulla ystävänsä kanssa. Tulomatkalla he olivat asuntoautolla yöpyneet Molkokönkäällä. Itse en ollut käynyt siellä koskaan aiemmin. Kun huomasin Instagramista Suomen Ladun kampanjan yöpymisesta ulkona, ehdotin miehelleni, että kokeiltaisiin nukkumista teltassa. Pienen pohdinnan jälkeen paikaksi valikoitui Molkokönkään alue.

Teltan olimme ostaneet jo vuotta aiemmin, sillä jo tuolloin haaveilimme vaelluksesta Haltille. Kyseisen reitin varrella ei ole muuta mahdollisuutta majoittua kuin omassa majoitteessa, sillä koiramme ei ole tervetullut reitillä oleviin tupiin, eikä lähimpään 10 kilometriin nuku yksikään sielu, jos huskymme jätettäisiin oven ulkopuolelle yöksi. Sen verran karu ulvonta otuksestamme irtoaa. Vaellus Haltille on yhä To Do-listassa, ja tavoitteenamme on tehdä vaellus 2021 kesällä. Vielä vuosi sitten, 2019, olin lääkärin määräyksestä kävelykiellossa eikä vaellus kesäaikaan oikein muulla menetelmällä onnistu.

Niinpä elokuun viimeisenä päivänä 2019 pakkasimme autoomme teltan, makuupussit, makuualustat ja tietenkin tulentekovälineet, ruokaa ja juomaa. Sitten ajaa hurautimme Molkokönkäälle. Autolla pääsimme miltei telttapaikan viereen, joten vaelluksesta ei siis ollut kyse. Enemmän meitä jännitti, miten kaksi raskaan fyysisen työn jäljet kropassaan kantavaa ihmistä selviäisi telttamajoituksesta. Toisin sanoen, miten kankeina kampeaisimme aamulla teltasta ulos. Todellisuudessa koiramme taisi stressata yöpymistä ulkona eniten. Husky oli sitä mieltä, ettei hän näin hatarassa koirankopissa noiden haisevien ihmisten kanssa kyllä yövy. Piti olla yöllä tarkkana, ettei tarpeilla käydessä karkuuttanut koiraa samalla.

Teltan pystytystä ja Trangian opettelua

Sen verran olimme telttaa testanneet, että olimme tasan kerran pystyttäneet sen, joten luottavaisin mielin arvelimme sen homman klaaraavan. Todellisuudessa varsin äänekkäästi ja terävästi keskustellen etsiskelimme kokoamisohjetta jo Googlen kautta, kunnes huomasimme, että teltan valmistaja oli fiksusti painanut kuvaohjeet telttakeppipussiin, josta ne viimein sitten löysimme. Telttamme on merkiltään MSR Elixir 3 eli kolmelle tarkoitettu 3 vuodenajan teltta. Kolmen hengen teltta siksi, että mekin sovimme telttaan, kun koira on siellä. Teltan saimme loppujen lopuksi aika vaivatta pystytettyä. Makuualustoina meillä on käytössä itsestään täyttyvät Thermarest TrailLite-alustat. Miehellä on pidempi ja leveämpi malli, minulla normikoko. Makuupussit ovat aikoinaan mökkikäyttöön hankitut merkittömät ja totesimme jo tuona ensimmäisenä yönä, että vähän lämpimämmät saisivat kyllä olla. Koska molemmat meistä kärsii niskasäryistä, on meillä myös puhallettavat matkatyynyt käytössä.

Majoituspolitiikka olikin siten varsin nopeasti kunnossa. Vaikka Molkokönkäällä oli tulistelupaikka, päätimme tulevaisuutta ajatellen harjoitella myös Trangian käyttöä. Meillä on käytössä spriipolttimella varustettu Trangia 25-4 UL, johon kuuluu myös kahvipannu. Käyttöohjeet tulivat kyllä mukana, mutta raavas mies ei ohjeita tarvitse. Onneksi ne löytyivät kuitenkin verkosta ja myöskin Trangian käyttö saatiin otettua haltuun.

Mies laittaa ruokaa Trangialla teltan vieressä
Mieheni on loistava kokki myös eräolosuhteissa @JaanaKuu

Ilta menikin sitten rattoisasti nuotiolla istuskellen tuleen tuijottaen, kosken kohinaa kuunnellen. Paistoimme makkaraa jutellen niitä näitä. Enimmäkseen molemmat nauttivat nuotioon tuijottelusta. Nuotion liekkejä katsellessa vajoaa helposti jonkinlaiseen transsiin, ja turhat murheet unohtuvat. Elokuun lopulla illat alkavat jo näilläkin korkeuksilla hämärtyä. Vetäydyimme yöpuulle telttaan illan hämärryttyä välittämättä sen tarkemmin, mitä kello mahtoi olla. Nukahtaminen ei sujunut itsestään. Alkuun koira yritti kaikin keinoin paeta teltasta. Viimein sekä koira että oma mieli rauhoittui ja sain unenpäästä kiinni. Olin viimeksi nukkunut teltassa alle parikymppisenä festareilla, joten siitä oli jo aikaa. Olen normaalisti sikeäuninen, mutta teltassa aistit jotenkin terävöityvät, ja alkuun heräsi pieneenkin rasahdukseen.

Aamulla oli ilo todeta, että makuupussista ja teltasta pääsi sittenkin pois ilman rautakankea. Olo oli yllättävän pirteä, vaikkei se kuvassa ehkä siltä näytäkään. Aamu valkeni melko viileänä ja viileys laittoi vauhtia niveliin. Keittelimme vielä aamupuurot ja kahvit, jonka jälkeen purimme leirin ja pakkasimme tavarat takaisin autoon. Kokemus antoi rohkeutta jatkaa vaellusretkien suunnittelua. Tänäkin kesänä takana on jo muutama vaellusreissu teltassa yöpymisineen ja uusia on jo suunnitteilla.

Mitä sitten opimme.? Paljonkin. Ensinnäkin sen, ettei koskaan ole liian myöhäistä toteuttaa haaveita. Kukaan ei ole liian vanha aloittamaan uutta harrastusta. Käytäntö opettaa paljon myös luonnossa liikkumisesta ja vaelluksesta. Kun yöllä heräät käpy selän alla tai kun risu tökkää kylkeen, opit puhdistamaan teltan pohja-alueen roskista ennen teltan pystyttämistä. Samoin tuulisena päivänä oppii varsin pian, mitenpäin teltan oviaukot kannattaa sijoittaa. Mutta kuten sanottua, kokemukset opettavat ja ne tekevät meidän kaikkien elämästä rikkaampaa ja elämisen arvoista. Nukuthan sinäkin tänä vuonna edes yhden yön ulkona?

Pirteänä teltassa ensimmäisen yön jälkeen @JaanaKuu

Kesäksi bikinikuntoon – kunhan vuodella ja biksujen koolla ei ole väliä osa 2

Osa 2: Liikunta

Blogi-teksti on taas tehnyt tuloaan – enemmän ajatuksen tasolla kuin kirjoitettuna tekstinä. Suomen kesä on näyttänyt kauneutensa, ja aurinkoiset päivät ovat houkutelleet ulos liikkumaan ja kököttäminen koneen ääressä on jäänyt vähemmälle. Lisäksi olen muokannut omaa digimarkkinointiin erikoistunutta digiharakka-sivustoani. Sivujen uudistaminen ei käynyt ihan käden käänteessä vaan vei oman aikansa. Mainoksista olen nähnyt, miten etätyö ja läppärin näpyttely sujuu vaikka laiturin nokassa. Voisiko joku kertoa, miten ihmeessä siitä läppärin näytöltä näkee mitään, kun aurinko porottaa täydeltä terältä? Hyvä, että tekstiä näkee ihan täällä varjoisissa sisätiloissakin.

Pahin pandemia on selätetty ja ihmiset uskaltavat nyt liikkua vapaammin. Ulkomaan matkailu on vielä rajoitettua, mutta kotimaassa liikkuminen ja matkailu on vapaampaa. Järjen kanssa tietenkin – kipeänä ei sinne salille tai autiotuvalle muiden kanssa ole asiaa. Lähiliikunta ja retkeily ovat kasvattaneet näinä poikkeusaikoina suosiotaan. Hyvä niin. On surullista lukea uutisia, miten lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt. Ihmispolo on jo tiivitaavista lähtien rapakunnossa. Mitenkäs sitten, kun ikäkin alkaa tehdä tepposet jaksamiselle? Vain tulevaisuus näyttää, miten nykynuoriso sairastaa 25-35 vuoden päästä. Entä työkyvyn ylläpitäminen?

Kuntosali voi olla alkuun outo kokonaisuus JaanaKuu

Salitreeniä 3 kertaa viikossa ja aerobista 4 kertaa viikossa – näillä aloitetaan?

Ihminen on mukautuvainen eläin. Valitettavasti sekä hyvässä että pahassa. Jos liikunta on ollut jo vuosia seuraavaa: aamulenkki: raahautuminen ulko-oven edessä olevaan autoon; päivätreeni: työssä liikutaan, jos pakko ja päivän päälle mätöt ja bisset ruokakaupasta; iltalenkki: etuovelle pysäköidystä autosta raahautuminen kämpän sisälle, ei otsikon kaltainen lukujärjestys aiheuta riemunkiljahduksia. Ensimmäinen viikko saattaa mennä sisulla, jos on aiempaa liikuntataustaa. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin tökki. Ja isosti. Pahinta on, jos vielä inhoaakin ajatusta punttisalista tai pururadasta.

UKK-instituutin terveysliikuntasuositukset aikuisille

Nollasta sataan niin ja niin monessa sekunnissa kuvaa auton kiihtyvyyttä. Se ei kuitenkaan ole oikea tapa aloittaa liikuntaharrastusta, jollei harrastuksena ole autojen kiihdytysajo. UKK-instituutti on jo vuosia julkaissut terveysliikuntasuosituksia. Niiden noudattaminen ei ole mikään mahdoton tehtävä. Mikäli liikunta on hiponut satasen sijaan ennemminkin sitä nollaa, voisi tavoitteet laskea hieman alemmas ja aloittaa kevyellä liikkumisella. Kunnon kohentuessa into liikkumiseen vain lisääntyy. Ja missä sanotaan, ettei painoaan pudottava voisi harrastaa muutakin kuin vain punttisalia ja pururadan kiertoa? Koiranomistajat voivat harrastaa kevyttä liikuskelua aivan huomaamatta koiran kanssa ulkoillessa ja lihaskuntoa voi parantaa vaikka lumenluonnilla ja halonhakkuulla.

Vastapainoa saliharjoittelulle luonnossa liikkuen JaanaKuu

Valitse liikuntalajit, joista itse pidät

Liikuntalajien harrastamisessa putkinäöstä on vain haittaa. Meitä ei ole tehty samalla muotilla. Perimä, kasvatus, koulumuistot, ja niin edelleen, muokkaavat meidän käsitystä liikkumisen mielekkyydestä tai inhottavuudesta. Arkuus testata eri lajeja, ja ennakkoluulot, vaikuttavat myös osaltaan liikunnan harrastamiseen. Minulle lapsuudesta jäi rakkaus luonnossa liikkumiseen, lenkkeilyyn ja hiihtoon. Pyöräilystä en pidä edelleenkään, enkä uimisesta. Onneksi meillä keski-ikäisilläkin on jo lupa käyttää uimahallissa kellukkeita. Polvea on pitänyt kuntouttaa vesijuoksua harrastaen ja pyöräillen. Vesijuoksu näyttää hoopolta, mutta on tehokkaampaa, kun heikolla uimataidolla räpiköinti.

Harrastuksen aloittaminen täysin ilman kokemusta on iso haaste etenkin aikuisille. Lapset ovat rohkeampia kokeilemaan uutta. Salille meneminen voi olla alkuun oikea koetinkivi. Kädessä on kenties netistä kaivettu treeniohjelma, mutta se voisi ihan yhtä hyvin olla hepreankielinen pataruokaohje. Saman verran molemmista ymmärtää. Onneksi kuntosaleillakin saa opastusta ja apua salin henkilökunnalta. Lisäksi on vielä mahdollisesti lista kaikista lisäravinteista, joita ilman ei voi salilla treenata. Kyllä voi. Treenaan nykyään veden voimalla ja ylimääräiset pussit ja purnukat ovat jääneet pois käytöstä. Ruokavalio sisältää puhdasta kotiruokaa.

Lepo on tärkeää myös retkeillessä JaanaKuu

Train, eat, sleep, repeat eli liikunnan, ruoan ja levon lempeä liitto

Pelkällä ruokavaliolla painonhallinta ei toimi eikä myöskään pelkällä rajulla liikunnalla. Puhun siis keski-ikää lähestyvän suulla. Lähes kolmekymppiseksi asti saatoin syödä mitä tahansa ja levätä, jos ehti. Riitti, että liikuin, ja painoindeksini pysyi hyvissä lukemissa. Vanhetessa onkin sitten riittänyt haastetta, vaikka liikun säännöllisesti, syön terveellisesti ja nukun kunnon yöunet. Keho oli vuosien saatossa tottunut raskaaseen fyysiseen työhön. Kun nivelrikon myötä tämä ”työssä saatu arkiliikunta” putosikin nollaan, oli kroppa ihmeissään. Samaa liikuntamäärää ei saa korvattua kuntosalilla ja lenkkipoluilla, vaikka huhkisi kuinka. Päivässä ei yksinkertaisesti tunnit riitä. Näin ollen ruokavaliokin meni uusiksi.

Ruoka ja liikunta ovat sellainen tutkapari, joilla painonhallintaa toteutetaan. Siihen lisäksi vielä riittävästi lepoa, on fyysisen hyvinvoinnin täydellinen liitto koossa. Mikäli olet ajatellut liikunnan harrastamista pelkkänä ikävänä ajanviejänä, olisiko mahdollista muuttaa ajatusmallia? Ajatella, että liikunta tuo elämääsi uutta sisältöä? Jos ehdit katsoa saippuasarjoja tuntikausia, ehdit myös liikkua. Kunnon kasvaessa, halu liikkua kasvaa edelleen ja samalla myös henkinen hyvinvointi paranee. Henkinen hyvinvointi yhdessä fyysisen hyvinvoinnin kanssa auttaa taas jaksamaan arjessa entistä paremmin. Tästä kehkeytyy hyvinvoinnin oravanpyörä. Tietenkin on olemassa vaara, että liikunnasta tulee pakkomielle tai ravintotietoisuus aiheuttaa ortoreksiaa, mutta tuolloin on unohdettu se liiton kolmas jäsen eli lepo.

Levosta en kirjoita omaa erillistä artikkelia, vaikka nukkumisen lisäksi palautumista voi edistää eri tavoin. Rentoutumisen ja levon voi yhdistää myös liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon. Jokainen löytää oman tapansa levätä ja rentoutua. Nautitaan siis kesästä ja otetaan välillä rennosti.

Kesäksi bikinikuntoon – kunhan vuodella ja biksujen koolla ei ole väliä

Osa 1: RUOKA

Blogi-tekstini ovat taas olleet kiven alla. Olen viime päivät ottanut enemmän kuvia heräilevästä luonnosta kuin takonut sisällä nappilautaa. Kirjoittaminen on jäänyt – ikävä kyllä – taka-alalle. Pitkän talven jälkeen lämmöllään hemmotteleva aurinko, ja lintujen liverrys houkuttelevat ennemmin ulkoilemaan kuin istumaan sisällä koneen ääressä. Kuuluisa ”bikinikausi” lähenee vääjäämättä ja varovasti myös iltapäivälehdet ovat aloittaneet aiheesta muistuttelun. Joko sinä olet aloittanut ”kiristelyn”?

Koronan varjossa vietetty kevättalvi on varmasti ollut osasyynä, että monen ”kesäksi kuntoon”-projekti on jäänyt vähän taka-alalle. Koronan varjolla on ollut helppo jättäytyä laakereilleen omaehtoiseen karanteeniin. Omasta puolestani sekä tuttavieni puolesta voin todeta, että ne ihmiset, jotka liikkuvat muutenkin, ovat jatkaneet liikkumista koronasta huolimatta. Joskus se on vaatinut soveltamista ja uusien lajien opettelua, mutta liikkumaan on kyllä päässyt. Covid-19 ei ole myöskään estänyt syömästä terveellisesti. Paitsi, jos ruokavaliosi runko on ollut wc-paperi ja saippua. Sitten on voinut olla hetkiä, ettei tuoreita täydennyksiä ole ollut kaupoissa saatavilla.

Tämän korona-aallon ensimmäinen myrsky alkaa ilmeisesti olla ohi. Monen arki on palaamassa pikkuhiljaa normaalimmaksi. En sano normaaliksi, sillä monella on varmasti sekä työ- että yksityiselämässä haaksirikkoja pandemian jäljiltä. Vaurioiden korjaaminen voi viedä vuosia. Omalta kohdalta voin todeta, että työllistyminen joko työhön tai yritystoiminnan kautta on ollut haasteellista. Jää nähtäväksi, mihin elämä työuralla johtaakaan. Siksi minulle on entistä tärkeämpää pysyä sekä henkisesti että fyysisesti vahvana, jotta haasteiden selvittäminen olisi helpompaa. Toisaalta terveet ja hyväkuntoiset ihmiset selviävät paremmin myös epidemioista. Siksi ajattelinkin kirjoittaa omia kokemuksiani ja ajatuksiani painonpudottamisesta ja elämäntapamuutoksista. Mikäpä sen mukavampaa kuin aloittaa ruoasta.

Popsinko perunaa vai ennemmin ketoo(sii)n

Terveellinen ruoka on myös värikästä

Kun kyse on painonhallinnasta ei liene haasteellisempaa asiaa kuin oikea ruokavalio. Kun googlaat sanan dieetti, pamahtaa hakutuloksiksi dieettiä jos minkä näköistä. Hain juuri kyseistä sanaa ja tässä top 5 lista:

Dieetti-hakusanana top 5

  • 30 päivän dieetti – Seura-lehti
  • dieetti – Wikisanakirja
  • 8 viikon dieetti ja treenaus- Forever Club
  • Mikä dieetti sopii juuri sinulle? – Ilta Sanomat
  • 14 päivän juhladieetti by Martina Aitolehto – Fit Club Finland

Ja tuo lista jatkuu suolistoystävällisellä, parhaimmalla ja huonoimmalla ja lupauksella ”hoikaksi helposti” ja niin edelleen. Dieettihän tarkoittaa suomeksi ruokavaliota. Jos taas haet sanalla ruokavalio, eivät tulokset enää olekaan mediaseksikkäitä, kun maksetut mainokset jätetään pois. Tuloksena on stressivatsaa, ruokavaliovinkkejä ja lukiolaisten ruokavalioita. Jos on ikänsä syönyt mitä ja miten sattuu, ei muutoksen tekeminen ilman apua ole helppoa. Painon saa kyllä putoamaan, mutta millä hinnalla? Mikäli tarkoitus on säilyttää lihakset ja vähentää kehon rasvaa, on kyseessä painonhallinta, ei painonpudotus, vaikka putoaa se painokin.

”Puoli kiloa päivässä – ping ping” – lallatusta kuuli välillä televisiosta kyllästymiseen asti.

Ravitsemussuositukset ovat jonkinlainen ohjenuora ja aina kyseenalaisia pikadieettejä parempi. Minun ikäisen, keski-ikää lähenevän, on ollut helppo huomata, että terveellinen ruokavalio ei ole muuttunut juurikaan sitten lapsuusvuosien. Kroppa ja ruoansulatus sen sijaan…on. Pää tuntuu edelleen olevan kuin teini-ikäisellä, mutta etenkin aamuisin teinipäässä takoo ajatus: ”Kenen hemmetin vanhuksen kroppaan tämä pää on siirretty?” Jos löysit mielestäsi hyvän ruokavalion jonkun parikymppisen bikini fitness-kisaajan blogista, muistutan kahdesta asiasta: A) se bikini fitness-kisaaja on tottunut syömään ja hänen ruoansulatuksensa on aivan toista luokkaa, B) se bikini fitness-kisaajan ruokavalio on tehty juuri hänelle, kilpaurheilijalle. Ethän valitsisi sumo-painijan ruokavaliota kasvattaaksesi hauista?

Oma ruokavalioni on ollut Superdieetistä lähtien varsin samanlainen aina näihin päiviin saakka. Kyllä vain, olen oppinut itse syömään ja liikkumaan uudelleen yli 40-vuotiaana Superdieetillä. Toisin sanoen, Jutta ja Bull veivät salille. Tiedän sen vuoksi, miten tulee syödä, mutta silti se on todella haasteellista. Milloin polttoaineen tankkaamisesta tuli rakettitiedettä? Tajusin muutama vuosi sitten, että ruoan ja liikunnan kohdalla sivistyksessäni oli Mariaanien hauta. Katsoin telkkarista Jutta ja puolen vuoden superdieetit- ohjelmia ja yritin räpeltää jotain kotijumppaa. Kun asia ei siitä edistynyt, lähdin mukaan verkossa pidettyyn Fitfarmin Superdieettiin. Siitä eteenpäin juttu onkin historiaa. Superdieetti oli kuitenkin alkusysäys aikuisiän elämäntapamuutokselleni.

Superdieetin opit nelikymppiselle top 5

  • Aamupala – kehuin ennen, ettei vatsani sovellu aamiaisen syöntiin. Kyllä soveltuu, kun sen vain opettelee. Osasinhan sen lapsenakin.
  • Säännöllinen ruokarytmi. Mitä, eikö tupakka, kahvi ja kaksi voileipää riitäkään päivän ruoaksi? Enhän edes syö, miksi siis lihon?
  • Säännöllinen liikunta. Kun liikunta on rajoittunut autosta sisälle kävelemiseen; auto on tietenkin parkkeerattu niin lähelle ovea, kuin mahdollista, oli tämäkin opeteltava.
  • Terveelliset ruoka-aineet, joista ateriat valmistetaan ITSE. Ei sieltä buffasta tai Hesen tiskiltä.
  • Veden juominen. Ja ei, sitä ei voi korvata oluella tai siiderillä, vaikka se helteellä houkuttelisikin.

Superdieetistä iskostui ajatus, että joka välipalalla tai ainakin 1-2 kertaa päivässä on syötävä maitorahkaa ja/tai raejuustoa. Ymmärrän pointin, sillä sekä rahkassa että raejuustossa on paljon proteiinia ja ne ovat muutenkin käteviä. Minulla ei ole laktoori-intoleranssia, mutta maitotuotteet ovat olleet minulle aina ongelmallisia. Vanhemmiten oireet ovat vain entisestään pahentuneet. Tällä hetkellä maitotuotteista kuuluu ruokavaliooni ainoastaan heraproteiini, mikä ei ole aiheuttanut ruoansulatusvaivoja.

Kaikki ruokavaliot eivät sellaisenaan sovi kaikille. Kärsin Superdieetin aikaan jatkuvasta ripulista, mutta painon nopea putoaminen ja kunnon kasvaminen jättivät sellaiset pikkuseikat varjoonsa. Käyttäkää siis omaa järkeä ja etsikää itsellenne sopiva korvaava tuote, jos jokin ruoka-aine aiheuttaa ongelmia. Joskus oireen aiheuttajaa ei löydä helposti ja silloin kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Minun vatsaongelmieni aiheuttajiksi selvisi edellä mainitut maitotuotteet sekä hedelmäsokeri eli fruktoosi. Vielä en ole varma, ovatko ne yhdessä vai erikseen ongelmallisia, mutta ruokavaliomuutos on parantanut vointia uskomattoman paljon. Lisäksi: olin viime ajat syönyt liian vähän, koska miinuskaloreillahan laihtuu.

Kananmunat, ruokavalio

Kaloreiden pitkä matematiikka

Netti pursuilee dieettivinkkejä ja ruokavalioita. Lisäksi eri rahasummista voit ostaa ruokavalioita, jotka on enemmän tai vähemmän sinulle räätälöityjä. Alan ammattilainen osaa kyllä asiansa ja laatii juuri sinulle sopivan ruokavalion. He harvemmin tekevät ruokavalioita näkemättä ja kuulematta sinua ensin. Tietoa on siis saatavilla, mutta lähteen luotettavuuteen kannattaa suhtautua varauksella. Netistä ilmaiseksi löytyvä ohje on usein kopio jostain toisesta ja ”omaksi” sen tekee vain jokin pieni twisti tai vain logon muuttaminen. Kukaan ei takaa, että kyseinen toimisi sinulla, vaikka se toisella toimisikin.

Jos tällä hetkellä pohdit painonpudottamista, mieti samalla, miksi olet ryhtymässä siihen. Mikä sinun tavoitteesi on? Onko sinulla ylipainoa, joka on terveydelle haitallista tai painon kertyminen estää sinua elämästä mielestäsi täysipainoista elämää haitaten myös henkistä hyvinvointia? Minulla on molemmat syyt painonhallinnan suhteen. Lääkäri on yksiselitteisesti todennut, että ylipaino heikentäisi kykyäni liikkua ja pahentaisi olemassa olevaa vaivaa. Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat iskostuneet osaksi arkielämää eikä se rajoita mitenkään. Päinvastoin. Lisäksi ihailen fitness-urheilijoita, mutta sinunhan ei tarvitse niin tehdä. Laihduttamisella pelkästä laihiksella olemisen ilosta on pelkkää itsensä kiusaamista. Jatkuva alikaloreilla kituuttelu ei ole toimiva ratkaisu sekään.

Kompastuin itsekin siihen, että liikunnassa enemmän on parempi ja ruoassa, mitä vähemmän sen parempi. Jojo on mukava lelu ja eräs TikTok-esiintyjän cosplay-roolihahmo, mutta vaakalukemassa huonompi juttu. Kituuttaminen reilusti alikaloreilla johtaa siihen, että keho alkaa stressaantuneena pitämään entistä tiukemmin kiinni rasvoista. Ja mitäpä ainainen näläntunne ja mielitekojen kieltäminen tekee omalle henkiselle hyvinvoinnille – hallaa. Toiset ratkeavat herkuttelemaan ja toiset alkavat entistä tiukemmin kontrolloimaan syömisiään.

Omalla kohdallani auttoi se, että ruoan makroja muutettiin ja myös ruoan määrää lisättiin. Se tasapainotti painonheilahtelua. Nyt paino on myös pikkuhiljaa alkanut laskea. Tässäkin totean, että syön terveellisesti ja tunnollisesti muutoinkin ja herkuttelen vain silloin tällöin. Jos ruokavaliosi lautasmalli on haettu lähimmästä pitseriasta, on parempi ensin tutustua ravitsemussuosituksiin ja alkaa sieltä käsin korjaamaan ruokavaliota. Toinen vaihtoehto on pyytää ravitsemusterapeutilta tai muulta alan ammattilaiselta selkeä ohjeistus.

Et vielä tällä ohjeistuksella ole XS- koossa tänä kesänä, jos lähdit XXL:stä liikkeelle

Painonpudotus voi alkuun tapahtua todella rajustikin. Se ei ole rasvaa vaan nestettä. Voin rehellisesti sanoa, että painoni on noussut 2,5 kiloa yhdessä yössä ja pudonnut saman verran samassa ajassa poiskin. En todellakaan pitänyt sitä rasvanpalamisena. Alkuun tulokset ovat rajuja, varsinkin, jos on lähtenyt projektiin nollasta, muuta painon aleneminen tasaantuu ja voi välillä jopa pysähtyäkin. Pyyhettä ei pidä kuitenkaan heittää kehään vaan jatkaa sinnikkäästi tavoitetta kohden. Onhan sinulla tavoite? Joku epämääräinen ”haluan näyttää Kim Kardashianilta” ei toimi pidemmällä aikavälillä. Tavoitteen voi jakaa pienempiin etappeihin, jolloin saavutettu tulos kannustaa jatkamaan projektia.

Seuraavassa osassa käsitelläänkin sitten minun lempiosiota eli liikuntaa. Liikkua voi monella eri tavalla. Jos Superdieetistä jäi käsitys, että ainoastaan punttitreenillä hoikistuu, on väärässä, vaikka painoharjoittelu onkin sekä terveysliikuntana että myös painonhallinnan edistäjänä hyvä laji. Liikuntalajeja on lukemattomia ja olen viimeisen vuoden aikana – polvivaivasta johtuen – löytänyt useita uusia liikuntalajeja. Siihen saakka:

Rohkeutta, rauhaa ja rakkautta. Aurinkoista kevättä kaikille!

Pottuja sohvalla, puntteja salilla – painojojoilun ABC

Olisipa sitä joko sohvaperuna tai puntti-Pirkko. Ei. Jojoilu painon ja kehonkoostumuksen kanssa on ollut läsnä aikuisuuden kynnykseltä lähtien. Nuoruus meni maastolenkeillä ja hiihtoladuilla. Urheilu täytti koko lapsuusajan elämän. Liikuntalajien kirjo oli suuri: juoksemista, yleisurheilua, hiihtoa, karatea ja niin edelleen. Kotipuolessa välimatkat olivat pitkät ja rahaa vähän. Pyöräillen tuli liikuttua paljon. Fillaroiden urheiluseuran yleisurheiluharkkoihin. Matkaa kertyi 11 kilometriä suuntaansa ja siihen väliin parin tunnin harkat, jonka päätteeksi sama huitaisu fillarilla takaisin. Ei varmasti tarvitse arvailla, oliko paino-ongelmia. Paino-ongelmat olivat enemmän alipainon suuntaan ylipainon sijasta.

Jatka lukemista ”Pottuja sohvalla, puntteja salilla – painojojoilun ABC”
%d bloggaajaa tykkää tästä: