Kesäksi bikinikuntoon – kunhan vuodella ja biksujen koolla ei ole väliä

Osa 1: RUOKA

Blogi-tekstini ovat taas olleet kiven alla. Olen viime päivät ottanut enemmän kuvia heräilevästä luonnosta kuin takonut sisällä nappilautaa. Kirjoittaminen on jäänyt – ikävä kyllä – taka-alalle. Pitkän talven jälkeen lämmöllään hemmotteleva aurinko, ja lintujen liverrys houkuttelevat ennemmin ulkoilemaan kuin istumaan sisällä koneen ääressä. Kuuluisa ”bikinikausi” lähenee vääjäämättä ja varovasti myös iltapäivälehdet ovat aloittaneet aiheesta muistuttelun. Joko sinä olet aloittanut ”kiristelyn”?

Koronan varjossa vietetty kevättalvi on varmasti ollut osasyynä, että monen ”kesäksi kuntoon”-projekti on jäänyt vähän taka-alalle. Koronan varjolla on ollut helppo jättäytyä laakereilleen omaehtoiseen karanteeniin. Omasta puolestani sekä tuttavieni puolesta voin todeta, että ne ihmiset, jotka liikkuvat muutenkin, ovat jatkaneet liikkumista koronasta huolimatta. Joskus se on vaatinut soveltamista ja uusien lajien opettelua, mutta liikkumaan on kyllä päässyt. Covid-19 ei ole myöskään estänyt syömästä terveellisesti. Paitsi, jos ruokavaliosi runko on ollut wc-paperi ja saippua. Sitten on voinut olla hetkiä, ettei tuoreita täydennyksiä ole ollut kaupoissa saatavilla.

Tämän korona-aallon ensimmäinen myrsky alkaa ilmeisesti olla ohi. Monen arki on palaamassa pikkuhiljaa normaalimmaksi. En sano normaaliksi, sillä monella on varmasti sekä työ- että yksityiselämässä haaksirikkoja pandemian jäljiltä. Vaurioiden korjaaminen voi viedä vuosia. Omalta kohdalta voin todeta, että työllistyminen joko työhön tai yritystoiminnan kautta on ollut haasteellista. Jää nähtäväksi, mihin elämä työuralla johtaakaan. Siksi minulle on entistä tärkeämpää pysyä sekä henkisesti että fyysisesti vahvana, jotta haasteiden selvittäminen olisi helpompaa. Toisaalta terveet ja hyväkuntoiset ihmiset selviävät paremmin myös epidemioista. Siksi ajattelinkin kirjoittaa omia kokemuksiani ja ajatuksiani painonpudottamisesta ja elämäntapamuutoksista. Mikäpä sen mukavampaa kuin aloittaa ruoasta.

Popsinko perunaa vai ennemmin ketoo(sii)n

Terveellinen ruoka on myös värikästä

Kun kyse on painonhallinnasta ei liene haasteellisempaa asiaa kuin oikea ruokavalio. Kun googlaat sanan dieetti, pamahtaa hakutuloksiksi dieettiä jos minkä näköistä. Hain juuri kyseistä sanaa ja tässä top 5 lista:

Dieetti-hakusanana top 5

  • 30 päivän dieetti – Seura-lehti
  • dieetti – Wikisanakirja
  • 8 viikon dieetti ja treenaus- Forever Club
  • Mikä dieetti sopii juuri sinulle? – Ilta Sanomat
  • 14 päivän juhladieetti by Martina Aitolehto – Fit Club Finland

Ja tuo lista jatkuu suolistoystävällisellä, parhaimmalla ja huonoimmalla ja lupauksella ”hoikaksi helposti” ja niin edelleen. Dieettihän tarkoittaa suomeksi ruokavaliota. Jos taas haet sanalla ruokavalio, eivät tulokset enää olekaan mediaseksikkäitä, kun maksetut mainokset jätetään pois. Tuloksena on stressivatsaa, ruokavaliovinkkejä ja lukiolaisten ruokavalioita. Jos on ikänsä syönyt mitä ja miten sattuu, ei muutoksen tekeminen ilman apua ole helppoa. Painon saa kyllä putoamaan, mutta millä hinnalla? Mikäli tarkoitus on säilyttää lihakset ja vähentää kehon rasvaa, on kyseessä painonhallinta, ei painonpudotus, vaikka putoaa se painokin.

”Puoli kiloa päivässä – ping ping” – lallatusta kuuli välillä televisiosta kyllästymiseen asti.

Ravitsemussuositukset ovat jonkinlainen ohjenuora ja aina kyseenalaisia pikadieettejä parempi. Minun ikäisen, keski-ikää lähenevän, on ollut helppo huomata, että terveellinen ruokavalio ei ole muuttunut juurikaan sitten lapsuusvuosien. Kroppa ja ruoansulatus sen sijaan…on. Pää tuntuu edelleen olevan kuin teini-ikäisellä, mutta etenkin aamuisin teinipäässä takoo ajatus: ”Kenen hemmetin vanhuksen kroppaan tämä pää on siirretty?” Jos löysit mielestäsi hyvän ruokavalion jonkun parikymppisen bikini fitness-kisaajan blogista, muistutan kahdesta asiasta: A) se bikini fitness-kisaaja on tottunut syömään ja hänen ruoansulatuksensa on aivan toista luokkaa, B) se bikini fitness-kisaajan ruokavalio on tehty juuri hänelle, kilpaurheilijalle. Ethän valitsisi sumo-painijan ruokavaliota kasvattaaksesi hauista?

Oma ruokavalioni on ollut Superdieetistä lähtien varsin samanlainen aina näihin päiviin saakka. Kyllä vain, olen oppinut itse syömään ja liikkumaan uudelleen yli 40-vuotiaana Superdieetillä. Toisin sanoen, Jutta ja Bull veivät salille. Tiedän sen vuoksi, miten tulee syödä, mutta silti se on todella haasteellista. Milloin polttoaineen tankkaamisesta tuli rakettitiedettä? Tajusin muutama vuosi sitten, että ruoan ja liikunnan kohdalla sivistyksessäni oli Mariaanien hauta. Katsoin telkkarista Jutta ja puolen vuoden superdieetit- ohjelmia ja yritin räpeltää jotain kotijumppaa. Kun asia ei siitä edistynyt, lähdin mukaan verkossa pidettyyn Fitfarmin Superdieettiin. Siitä eteenpäin juttu onkin historiaa. Superdieetti oli kuitenkin alkusysäys aikuisiän elämäntapamuutokselleni.

Superdieetin opit nelikymppiselle top 5

  • Aamupala – kehuin ennen, ettei vatsani sovellu aamiaisen syöntiin. Kyllä soveltuu, kun sen vain opettelee. Osasinhan sen lapsenakin.
  • Säännöllinen ruokarytmi. Mitä, eikö tupakka, kahvi ja kaksi voileipää riitäkään päivän ruoaksi? Enhän edes syö, miksi siis lihon?
  • Säännöllinen liikunta. Kun liikunta on rajoittunut autosta sisälle kävelemiseen; auto on tietenkin parkkeerattu niin lähelle ovea, kuin mahdollista, oli tämäkin opeteltava.
  • Terveelliset ruoka-aineet, joista ateriat valmistetaan ITSE. Ei sieltä buffasta tai Hesen tiskiltä.
  • Veden juominen. Ja ei, sitä ei voi korvata oluella tai siiderillä, vaikka se helteellä houkuttelisikin.

Superdieetistä iskostui ajatus, että joka välipalalla tai ainakin 1-2 kertaa päivässä on syötävä maitorahkaa ja/tai raejuustoa. Ymmärrän pointin, sillä sekä rahkassa että raejuustossa on paljon proteiinia ja ne ovat muutenkin käteviä. Minulla ei ole laktoori-intoleranssia, mutta maitotuotteet ovat olleet minulle aina ongelmallisia. Vanhemmiten oireet ovat vain entisestään pahentuneet. Tällä hetkellä maitotuotteista kuuluu ruokavaliooni ainoastaan heraproteiini, mikä ei ole aiheuttanut ruoansulatusvaivoja.

Kaikki ruokavaliot eivät sellaisenaan sovi kaikille. Kärsin Superdieetin aikaan jatkuvasta ripulista, mutta painon nopea putoaminen ja kunnon kasvaminen jättivät sellaiset pikkuseikat varjoonsa. Käyttäkää siis omaa järkeä ja etsikää itsellenne sopiva korvaava tuote, jos jokin ruoka-aine aiheuttaa ongelmia. Joskus oireen aiheuttajaa ei löydä helposti ja silloin kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Minun vatsaongelmieni aiheuttajiksi selvisi edellä mainitut maitotuotteet sekä hedelmäsokeri eli fruktoosi. Vielä en ole varma, ovatko ne yhdessä vai erikseen ongelmallisia, mutta ruokavaliomuutos on parantanut vointia uskomattoman paljon. Lisäksi: olin viime ajat syönyt liian vähän, koska miinuskaloreillahan laihtuu.

Kananmunat, ruokavalio

Kaloreiden pitkä matematiikka

Netti pursuilee dieettivinkkejä ja ruokavalioita. Lisäksi eri rahasummista voit ostaa ruokavalioita, jotka on enemmän tai vähemmän sinulle räätälöityjä. Alan ammattilainen osaa kyllä asiansa ja laatii juuri sinulle sopivan ruokavalion. He harvemmin tekevät ruokavalioita näkemättä ja kuulematta sinua ensin. Tietoa on siis saatavilla, mutta lähteen luotettavuuteen kannattaa suhtautua varauksella. Netistä ilmaiseksi löytyvä ohje on usein kopio jostain toisesta ja ”omaksi” sen tekee vain jokin pieni twisti tai vain logon muuttaminen. Kukaan ei takaa, että kyseinen toimisi sinulla, vaikka se toisella toimisikin.

Jos tällä hetkellä pohdit painonpudottamista, mieti samalla, miksi olet ryhtymässä siihen. Mikä sinun tavoitteesi on? Onko sinulla ylipainoa, joka on terveydelle haitallista tai painon kertyminen estää sinua elämästä mielestäsi täysipainoista elämää haitaten myös henkistä hyvinvointia? Minulla on molemmat syyt painonhallinnan suhteen. Lääkäri on yksiselitteisesti todennut, että ylipaino heikentäisi kykyäni liikkua ja pahentaisi olemassa olevaa vaivaa. Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat iskostuneet osaksi arkielämää eikä se rajoita mitenkään. Päinvastoin. Lisäksi ihailen fitness-urheilijoita, mutta sinunhan ei tarvitse niin tehdä. Laihduttamisella pelkästä laihiksella olemisen ilosta on pelkkää itsensä kiusaamista. Jatkuva alikaloreilla kituuttelu ei ole toimiva ratkaisu sekään.

Kompastuin itsekin siihen, että liikunnassa enemmän on parempi ja ruoassa, mitä vähemmän sen parempi. Jojo on mukava lelu ja eräs TikTok-esiintyjän cosplay-roolihahmo, mutta vaakalukemassa huonompi juttu. Kituuttaminen reilusti alikaloreilla johtaa siihen, että keho alkaa stressaantuneena pitämään entistä tiukemmin kiinni rasvoista. Ja mitäpä ainainen näläntunne ja mielitekojen kieltäminen tekee omalle henkiselle hyvinvoinnille – hallaa. Toiset ratkeavat herkuttelemaan ja toiset alkavat entistä tiukemmin kontrolloimaan syömisiään.

Omalla kohdallani auttoi se, että ruoan makroja muutettiin ja myös ruoan määrää lisättiin. Se tasapainotti painonheilahtelua. Nyt paino on myös pikkuhiljaa alkanut laskea. Tässäkin totean, että syön terveellisesti ja tunnollisesti muutoinkin ja herkuttelen vain silloin tällöin. Jos ruokavaliosi lautasmalli on haettu lähimmästä pitseriasta, on parempi ensin tutustua ravitsemussuosituksiin ja alkaa sieltä käsin korjaamaan ruokavaliota. Toinen vaihtoehto on pyytää ravitsemusterapeutilta tai muulta alan ammattilaiselta selkeä ohjeistus.

Et vielä tällä ohjeistuksella ole XS- koossa tänä kesänä, jos lähdit XXL:stä liikkeelle

Painonpudotus voi alkuun tapahtua todella rajustikin. Se ei ole rasvaa vaan nestettä. Voin rehellisesti sanoa, että painoni on noussut 2,5 kiloa yhdessä yössä ja pudonnut saman verran samassa ajassa poiskin. En todellakaan pitänyt sitä rasvanpalamisena. Alkuun tulokset ovat rajuja, varsinkin, jos on lähtenyt projektiin nollasta, muuta painon aleneminen tasaantuu ja voi välillä jopa pysähtyäkin. Pyyhettä ei pidä kuitenkaan heittää kehään vaan jatkaa sinnikkäästi tavoitetta kohden. Onhan sinulla tavoite? Joku epämääräinen ”haluan näyttää Kim Kardashianilta” ei toimi pidemmällä aikavälillä. Tavoitteen voi jakaa pienempiin etappeihin, jolloin saavutettu tulos kannustaa jatkamaan projektia.

Seuraavassa osassa käsitelläänkin sitten minun lempiosiota eli liikuntaa. Liikkua voi monella eri tavalla. Jos Superdieetistä jäi käsitys, että ainoastaan punttitreenillä hoikistuu, on väärässä, vaikka painoharjoittelu onkin sekä terveysliikuntana että myös painonhallinnan edistäjänä hyvä laji. Liikuntalajeja on lukemattomia ja olen viimeisen vuoden aikana – polvivaivasta johtuen – löytänyt useita uusia liikuntalajeja. Siihen saakka:

Rohkeutta, rauhaa ja rakkautta. Aurinkoista kevättä kaikille!

Treenaamisesta elämäntapa

Miksi täti meni digikarkkikauppaan?

En tietääkseni ole täti, mutta jostain omituisesta syystä toiset oikeasti äiti-ihmiset opettavat lapsilleen, että vieras nainen kaupassa on täti. Sen joku ”äiti” voisi minullekin joskus selittää, että millä matikalla. Sisaruksillani ei tiettävästi ole lapsia.

Olette varmasti käyneet lapsena tai aikuisena karkkikaupassa. Lapsena se oli sekä kivaa että harmin paikka, koska ostobudjetti oli rajallinen. Aikuisena rajat on itse asetettuja sekä ”minä mitään karkkia syö”-itsepetosta. Syömme kuitenkin makeaa jossain muodossa ja jostain syystä. Salaa, jouluna, kun masentaa ja niin edelleen.

Karkkikauppa on runsaudensarvi, jossa yhden herkun valittuaan huomaa, että vieressä olisi vieläkin houkuttelevampia. Ihmisellä on luontainen mieltymys makeaan, joten kuolaaminen karkkikaupassa ei ole mitenkään poikkeuksellista. Siksi karkkikauppaa käytetäänkin metaforana, kun runsaudesta on puutetta. Nyt ei puhuta suklaasta, toffeesta, lakritsista vaan appeista, alustoista ja sovelluslaajennuksista. Delicious!

Herkkuja mistä valita Kuvaaja Lucie Liz palvelusta Pexels

Makeaa mahan täydeltä

Tiedonjanoa voi kutsua uteliaisuudeksi. Uteliaisuus on kuitenkin joskus luokiteltavissa negatiiviseksi, mutta tiedonjano harvemmin. Kun löytää jonkin asian, joka kiinnostaa todella paljon, siitä haluaa vain oppia lisää ja lisää. Se kai ei ole huono asia, jos rakastaa oppia uutta ja elämähän on kliseisesti ikuista oppimista. Jokainen oppii jollain tapaa.

Aivan alkuvaiheessa saattaa tuntua, että Googlekin on kääntänyt selkänsä. Hakutulokset eivät ole sinnepäinkään, mitä haki ja tuloksena on Google-kääntäjällä väännettyjä mainossivuja. Sitten yhtäkkiä pamahtaa Candy Crush, (pelaajille tuttu pelistä Candy Crush Saga), ja tietoa pursuu ovista ja ikkunoista enemmän kuin osasit edes kuvitella.

Epävarmuus uuden asian edessä voi aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä olotiloja. Mihin sitä taas oikein on päätään pistämässä. Eihän näistä voi kukaan ymmärtää yhtikäs mitään. Muutenkin tuntuu, että pään sisällä pyörii vienossa tuulenvireessä ”Tyhjää tilaa vuokrattavana”-kyltti. Läpiveto ja tyhjyydentunne voi lamaannuttaa. Epäonnistumisen pelko jäytää takaraivossa tai ilkkuu pikkupiruna olkapäällä.

Sovelluksetkin ovat alun alkaen ihmisten tekemiä. Jokainen on aloittelija joskus. Aiemmin opitut asiat kytkeytyvät hitaasti pala palalta uuteen kokonaisuuteen. Uusien asioiden omaksuminen luo uskoa osaamiseensa ja omiin mahdollisuuksiinsa. Persoonallisuus vaikuttaa tietenkin siihen, miten helposti ja millä tavalla uudet asiat saadaan implementoitua. Sama tyyli ei sovi kaikille eikä samat asiat kiinnosta aina edes samalla alalla työskenteleviä.

ENTJ-A-tyyppikin voi olla omalla tavalla introvertti. Sosiaaliset taidot omaava erakko. Toisaalta tietyt ominaisuudet ovat oppimisen kannalta suorastaan toivottavia. Sovellukset ja kokeilumahdollisuudet! AHH! Utelias luonne on ratkiriemuissaan päästessään testaamaan kaikenlaisia sovelluksia. Digitalisaatio on kuin ratsastus; ikinä et tule olemaan täysin valmis. Koko ajan tulee uusia sovelluksia, ja uusia käyttötapoja niiden hyödyntämiseen.

Uskalla heittäytyä ja ylitä rima

Alkuun pääseminen on haasteellista, verkosta alkaa löytyä sekä tietoa että koulutusta; ”ilmaista” ja maksullista. ”Ilmainen” on sitaateissa siksi, että yritystoiminta olisi kannattamatonta, jos kaikki jaettaisiin ilmaiseksi. Eli kaikissa ilmaisissa on joku pieni koukku ja taka-ajatus. Toisissa näkymättömämpi ja toisissa niin häiritsevä, että koukku löytää itsensä pian roskapostista. Edistyminen, ja itselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on palkitsevaa ja kannustaa jatkamaan.

Koko elämänsä samassa työssä uransa tehneet ihmiset alkavat olla harvinainen kansanryhmä. Pätkätyöt ovat valitettava tosiasia monille. Joskus edellinen ura on vain loppuun kuljettu. Sen eksotiikka ja viehätys on kadonnut. Jäljellä on vain arkinen tuttu ja tylsä puurtaminen. Niinpä niin, joku olisi kirjoittanut tutun jälkeen turvallisen. Kaikille turvallisuus ei ole se paras ratkaisu, vaan jatkuvaa riman alta menemistä; hemmetin tylsää ja yksitoikkoista. Mikäli pitää siitä, ettei elämässä tapahdu mitään odottamatonta, niin onnea vaan. Jokainen luo itse elämäänsä sisällön tavalla taikka toisella.

Pottuja sohvalla, puntteja salilla – painojojoilun ABC

Olisipa sitä joko sohvaperuna tai puntti-Pirkko. Ei. Jojoilu painon ja kehonkoostumuksen kanssa on ollut läsnä aikuisuuden kynnykseltä lähtien. Nuoruus meni maastolenkeillä ja hiihtoladuilla. Urheilu täytti koko lapsuusajan elämän. Liikuntalajien kirjo oli suuri: juoksemista, yleisurheilua, hiihtoa, karatea ja niin edelleen. Kotipuolessa välimatkat olivat pitkät ja rahaa vähän. Pyöräillen tuli liikuttua paljon. Fillaroiden urheiluseuran yleisurheiluharkkoihin. Matkaa kertyi 11 kilometriä suuntaansa ja siihen väliin parin tunnin harkat, jonka päätteeksi sama huitaisu fillarilla takaisin. Ei varmasti tarvitse arvailla, oliko paino-ongelmia. Paino-ongelmat olivat enemmän alipainon suuntaan ylipainon sijasta.

Jatka lukemista ”Pottuja sohvalla, puntteja salilla – painojojoilun ABC”

Saako vaikeina aikoina olla iloinen?

Luonto kantaa eteenpäin by JaanaKuu

Tällä hetkellä maailma on melkoisen kaaoksen keskellä. Koronavirus on havahduttanut meidät Ruususen unesta ja palauttanut takaisin karuun todellisuuteen. Me ihmiset emme olekaan muita luontokappaleita ihmeellisempiä. Mekin saatamme saada tappavan viruksen siinä missä jänis ja kettukin. Siihen ei auta edes vessapaperin hamstraus.
Nopeasti leviävä virus jättää vielä jälkeensä paljon muitakin kuin sairauteen menehtyneitä. Sillä on pitkäkantoiset vaikutukset maailmantalouteen monin tavoin. Jo nyt uutisista saa lukea yritysten vaikeuksista ja laman ennusmerkeistä. Joku valopää ehdottaa, että kaikki kiinni vaan. Kyllä se tauti sillä talttuu. Varmasti talttuukin. Entäs, kun tauti on ohi? Aikamoinen taikasauvan heiluttaja saa olla, jos aikoo noin vain palauttaa elämän takaisin normaaliuomiinsa, jos sen kokonaan sulkee pois päältä.

Eräs nuori nainen oli huolestunut, saako tällaisena aikana olla edes iloinen. Muilla on surua ja haasteita ja hän oli saanut työtä. Miksi ei saisi olla? Keneltä se on pois? Minä olen puolestasi iloinen ja toivotan onnea ja menestystä uudessa työssä. Me olemme yksilöitä ja jokaisella meillä on oma tapamme selvitä yli epävarmoista ajoista ja tilanteista. Toiset aloittavat maailmanlopun maalaamisen ja linnottautuvat omaan lintukotoon vuoraten sen vessapapereilla ja jauhelihalla. Tällä tavoin reagoiva henkilö näkee ainoastaan asian negatiivisen puolen ja valmistautuu pahimpaan. Edellä mainittu nuori nainen elää elämää eteenpäin. Hän ei pakene pesäkoloonsa vaan uskoo, että elämä ei lopu tähän. Nuori nainen on oikeassa. Elämä pysähtyy vasta siinä vaiheessa, kun ihminen lakkaa elämästä.

Ei vahingonilolle ja liikenneruuhkille

Korona on nostanut esiin monia mielenkiintoisia ilmiöitä ihmiselosta. Täällä pohjoisessa irvisteltiin etelän ihmeille ja myhäiltiin tietäväisinä, että sieltä se tauti tännekin tuli. Itse asiassa ensimmäinen koronatartuntatapaus löydettiin Rovaniemeltä ja kyseinen turisti oli Wuhanista Kiinasta. Jos jollekin on epäselvää, Wuhan EI sijaitse Suomessa Kehä III:n sisäpuolella. Lue tapauksesta vaikka tästä YLE:n uutisesta. Ymmärrän, että tällainen tilanne nostaa monenlaisia tunteita pintaan, mutta oman maan kansalaisten jakaminen kasteihin asuinpaikkakunnan mukaan ja vahingonilo toisten ahdingosta ovat asioita, jotka voisivat jäädä pois.

Pitkien välimatkojen ja pienien taajamien Lapissa ei taideta aina muistaa, että Uusimaa on pääsääntöisesti huomattavasti tiheämmin asuttua seutua ja ihmiset kulkevat töissä pitkiäkin matkoja. Siksi viruksen leviämisellekin on otollisemmat olosuhteet siellä kuin täällä, jossa naapureita ei näe ennenkuin lumet sulavat. Talvet he tuntuvat viettävän talviunta kuin karhut pesässään. Tämänkin vuoksi ei koronaviruksesta johtuva omaehtoinen ”karanteeni” juurikaan luulisi vaikuttavan heidän normaalielämään. Omaan elämään se ei vaikuta kuin kirjaston ja uimahallin osalta.

Nivelrikkoisen juoksurata by JaanaKuu

Introvertti minussa on kiitollinen ja iloinen

Kirjoitin jokin aika sitten Facebook-päivityksen, jossa tunnustin olevani kurkkua myöten täynnä turhaa korona-vouhotusta. Some pullistelee saumat ratkeillen oman elämänsä eksperttejä, jotka postaavat milloin sääli minua, olen karanteenissa, vaikkei oo ees pakko-viestejä ja milloin kyllä me lasten kanssa tästä ehkä selvitään-kuvapostauksia. Pahimpia ovat linssiluteet, jotka selittävät televisiossa toimittajalle suu vaahdossa, miten elämä murjoo, kun ei pääse mökille, laskettelurinteisiin ja pari lomamatkaakin jäi nyt tekemättä. News for You, ”Pal”, moni ei pääse mökille, rinteeseen saati lomamatkoille ulkomaille milloinkaan. Toiset viihtyvät kotona ja suorastaan nauttivat, ettei tarvitse lähteä ahdistumaan ylisosiaalisien työkavereiden sekaan tai hälyyn, jossa ei voi keskittyä. Tällainen poikkeuksellinen aika on mitä mainiointa aikaa oppia tuntemaan itsensä. Itsekseen oleminen on haasteellista, jos ei ole sinut itsensä kanssa. Silloin on helpompaa peittää oma epävarmuus kaikenlaisen turhan tohinan alle.

Korona – tuo mainio parisuhteen indikaattori

Erityisesti somessa on noussut myös esiin ongelmat parisuhteessa karanteenin aikana. Korona – tuo mainio parisuhteen indikaattori. Meillä kinataan, nauretaan, tapellaan ja rakastetaan koronasta huolimatta. Parisuhteemme on yli kymmenen vuoden ajan kestänyt erossaolemiset työn vuoksi, entisen puolison häiriköinnin, konkurssin, työnantajien konkurssit, pätkätyöt, työttömyydet, lapsettomuuden. Miten tällainen parisuhde kaatuisi yhteen koronavirukseen? Mikä parisuhteessa on pielessä, jos se ei kestä yhdessäoloa päivää pidempään saman katon alla?

Summa summarum – elämä jatkuu

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, vaikka joitakin arvioita voi tulevaisuuden osalta heittääkin. On arvioitu, että talouden elpyminen vie kauan. Tätä en epäile yhtään. Pienyrittäjät ovat tiukilla jo nyt, ja pahimpia väliinputoajia tässä tilanteessa. Valtion lupaamat tuet eivät heitä paljoa lämmitä. Pienyrittäjät taistelevat olemassaolostaan ja toiset yrittäjät leijailevat heidän yllä kuin korppikotkat Lucky Lukessa tarjoten ”ilmaisia” palveluita.

There’s no such thing as a free lunch

Sanontaa on vähän haasteellista kääntää suomeksi, mutta tarkoittaa sitä, ettei ”ilmaista” olekaan. Klikkaamalla sitaattia, voit lukea sitaatin historiasta, (englanniksi). Taustalla on piinkova ja kylmä bisnesstrategia, jossa taotaan, vaikka rauta olisi jäässä. Maksun aika koittaa kyllä, vaikkei juuri tänään. Suunnitteilla olevan yritykseni bisnesidea perustuu palveluihin, joiden kohderyhmänä on mikroyritykset, mutta markkinointistrategiani ei ole haalia asiakkaita hinnalla millä hyvänsä. Autan tässä tilanteessa varmasti pieniä yrityksiä, jos vain mitenkään voin, mutta en lupaa ilmaiseksi sillä ajatuksella, että ”lasku tulee sitten perässä – tuplana”. Olen ehkä liian kiltti yrittäjäksi enkä piinkova bisnesnainen, jollainen minun tulisi olla.
Elämä ei lopu tähän virukseen. Uusia viruksia ja sairauksia tulee kyllä lisää. Tämä on yksi luonnon tapa herättää meidät ihmiset tajuamaan oman rajallisuutemme. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen eläin ja alkushokista selvittyään viimeistään hitaimmatkin tasamaan tallaajat huomaavat, ettei se elämä vielä loppunutkaan. Toiset ovat jo laatineet kurssimuutoksen, kun toiset vielä vellovat itsesäälissä ja paniikissa. Pelko ja lamaantuminen ovat toisille tapoja reagoida haasteisiin. Toiset ihmiset laativat nopeasti uuden strategian ja taistelevat. Kumpi sinä olet? Kotiin piiloutuva Lambi-lammas vai taisteluun valmis Suomen leijona?

Photo by Pixabay on Pexels.com

Miten taltuttaa pettymys? Pullolla vai pullalla?

Photo by Gratisography on Pexels.com

Myönteistä palautetta on aina mukava ottaa vastaan, mutta joskus sekin voi alkaa tuntua pelkältä kauniilta sanahelinältä. Silloin on vaikeaa säilyttää usko omaan onnistumiseensa. Miten sinä selviät pettymyksistä ja epäonnistumisista?

Jatka lukemista ”Miten taltuttaa pettymys? Pullolla vai pullalla?”
%d bloggaajaa tykkää tästä: