Metsän keskellä kasvanut oman tiensä kulkija

Ihminen tämän blogin takana

En ole city-ihminen vaan metsänpeikko

Olen syntynyt ja kasvanut aikuiseksi pienessä maaseutupitäjässä keskellä syvintä Savoa. Tämä ei tarkoita sitä, että ymmärtäisin lehmien sielunelämästä mitään, vaikka olenkin hyvin eläinrakas. Olen kyllä hevoshullu ja rakastan eläimiä, mutta lehmiä jostain syystä pelkään hieman. Tai kunnioitan enemmän, koska niillä on sarvet. Viihdyn luonnossa enkä pelkää metsässä liikkuessa mitään. Metsä on minulle rauhan tyyssija ja temppeli, jossa tunnen eläväni. Rakastan kiivetä mäelle ja tuntea tuulenvoiman ja puiden tuoksun. Kaupunki on pelottavampi paikka. Luonto ei ole koskaan vahingoittanut minua, ihmiset ovat.

”Mielikinsuolla” hillassa by JaanaKuu

Haaveilin ekaluokkalaisena taitoluistelijan urasta

Opin ekaluokkalaisena pysymään serkkupojan hokkareilla pystyssä, joten haaveilin tietenkin, että minusta tulee isona taitoluistelija. Ei tullut. Olen slaavilaisen rakenteen verenperintönä saanut, joten kuulamörssärinä voisin olla parempi kuin taitoluistelijana tai ballerinana. Vasta nyt aikuisena olen oppinut arvostamaan kehoani ja sen erikoisuuksia. Nautin, kun saan haastaa itseni kuntosalilla kunnon painojen kanssa ja maastaveto pitkillä käsivarsilla ja lyhyellä selällä onkin minulle unelmaliike.

Osaan laulaa mutten piirtää

Sisareni ovat lahjakkaita piirtäjiä ja muutenkin taitavia käsitöissä. Minä rakastan käsitöiden tekemistä, mutta olen niitä tehdessä suurpiirteinen; tarkka kaavojen noudattaminen ompelussa tai kuviokirjonta ei ole minun juttuni millään tapaa. Minulla on nuottikorvaa ja lauluääntä ja opin soittamaan nuoteista. Tai ainakin opin nuorempana, sillä soitin musiikkiopistossa viulua ja harjoittelin omaksi iloksi myös pianonsoittoa. Olen joskus myös maalannut öljyväreillä, mutta en osannut kuvata mitään valokuvantarkasti. Kansalaisopiston öljyvärimaalauskurssin vetäjä sanoi tyyliäni impressionistiseksi, joka epävarmalle nuorelle naiselle oli sama kuin ”epätarkkaa tuherrusta”.

Voimaeläimeni on harakka – siitä myös nimitys Digiharakka

Metsässä liikkuvana ja luontoa rakastavana ihmisenä olen tavannut monia eläimiä ja jotkut ovat tottuneet minuun. Minulla on ollut pihakettu, joka kantoi myyriä kivelle puutarhassa ja pihapupuja, (joista toisen kanssa tosin meni sukset ristiin, kun se kiukuspäissään nyppi sipulit penkistä ylös). Harakka on linnuista se, joka on aina seurannut minua, asuin sitten missä tahansa, maalla tai kaupungissa. Harakka liittyi elämääni ensimmäisen avioeron jälkeen ja siitä lähtien se on kulkenut mukana. Harakkaa pidetään huonojen uutistentuojana, mutta minulle se edustaa älykkyyttä, huumorintajua, uskollisuutta ja myös kauneutta.

Tässä oli muutama asia minusta, joita et ehkä vielä tiennyt. Elämäni on nyt asettunut sellaisiin uomiin, että henkisyys ja oma hyvinvointi ovat nousseet suorittamisen yläpuolelle. Työorientoituneisuus kohtasi ihmisen rajalliset voimavarat. Sen ansiosta olen myös löytänyt joogan ja monet muut keholle ja mielellen hyvää tekevät asiat. Tunnen, että se on vain hyvä asia luovuuden kannalta. Asioiden ollessa sopivassa tasapainossa elämäkin tuntuu mutkattomalta, eikä epäonnistumiset enää tunnu niin pahoilta.

Upea sininen hetki aamulenkillä by JaanaKuu

Julkaissut JaanaKuu

Virtuaaliassistentti, jolla on harakan ääni. Tekstiä ja kuvaa tunteella.

%d bloggaajaa tykkää tästä: