Vapaus käteen jää

Mitä vuosi 2019 opetti elämästä?

Viimeisen kuukauden ajan olen voinut joka tuutista lukea, mitä kaikkea vuosi 2019 toikaan ihmisille tullessaan. On ilahduttavaa lukea, miten toiset ovat menestyneet työelämässä, valmistuneet koulussa tai vaihtaneet kokonaan uusille urille. Toisten menestyminen tuo hyvän mielen myös itselle.

Minun vuoteni 2019 oli erilainen. Koen silti, että sain vuodelta 2019 enemmän oppia kuin olin saanut vuosiin ja tein paljon asioita, joita en ollut koskaan ennen tehnyt. Vuoden tapahtumat opettivat minulle paljon omasta itsestäni ja tavastani kohdata eri tilanteita. Se opetti myös katsomaan asioita ja ihmisiä uudenlaisessa valossa. Olisi mukava sanoa, että kaikki oivallukseni etenkin itsestäni olisi olleet myönteisiä. Eivät ne ole olleet. Olen käyttäytynyt välillä todella itsekkäästi, mikä ei aina ole hyvä asia. Toisaalta opin myös sen, että etenkin terveyden osalta on osattava pitää puolensa. Muuten jäät altavastaajaksi karuin seurauksin.

On nainen ratissa – ainakin vielä osan vuotta

Matkalla pohjoiseen by JaanaKuu

Tuntuu näin jälkikäteen hurjalta ajatella, että menetin työni vuoden sisään kaksi kertaa yt-neuvottelujen takia. Kokematon voisi luulla, että yt kulkee aina samaa latua, mutta ei. Ensimmäinen irtisanominen oli kyseenalainen, toinen heikosti johdettu, mutta rehti kaikille. Opin, ettei maailmassa ole mitään niin epävarmaa kuin pysyvä ja toistaiseksi voimassaoleva työ. Sellaista ei ole. Eläkevirka on omien vanhempien aikainen reliikki.

Opin, ettei maailmassa ole mitään niin epävarmaa kuin pysyvä ja toistaiseksi voimassaoleva työ. Sellaista ei ole

Haasteita by JaanaKuu

Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan – muista silti läheiset

Syksy 2018 ja talvi 2019 meni jossain kuvitteellisessa euforisessa kuplassa. Miten mukava olikaan tehdä töitä hyvällä porukalla. Työpäivät venyivät usein 12 tunnin mittaisiksi, mutta eihän se haitannut. Töissä kävin mielelläni, mutta en nähnyt tilannetta kotona. Oma puolisoni ei tuntenut samaa hyvää oloa. Hän kärsi tulehduksista ja se viimein vaikutti myös hänen henkiseen jaksamiseensa. Onneksi hän viimein sai avattua suunsa ja sai myös minut kuuntelemaan. Opin ainakin sen, ettei maailmassa ole mitään niin tärkeää työtä, että se menisi rakkaimpieni hyvinvoinnin edelle. Työ ei rakasta sinua takaisin.

Opin ainakin sen, ettei maailmassa ole mitään niin tärkeää työtä, että se menisi rakkaimpieni hyvinvoinnin edelle

Kaukana siintää Inari by JaanaKuu

Mutta alamäkeen liian usein katoaa – pohja putoaa

Työn tuottama ilo ei kestänyt loputtomiin. Talvella sattunut työtapaturma ei ollutkaan niin läpihuutojuttu, kuin mitä työpaikkalääkäri antoi ymmärtää. Jälleen kerran sain diagnoosin ihmiseltä, joka ei minua ollut edes nähnyt. Samoin kävi liki 10 vuotta aiemmin ja silloinkin pikkuvamma vaati leikkaushoitoa.

Työpaikalla tunnelma kiristyi, sillä aloimme huomata, että yt-neuvottelut olivat esimiesten läpinäkyvistä selittelyistä ja lupauksista huolimatta edessä. Työpaikalla alettiin tehdä uusia järjestelyjä ja pian saimme opastaa alihankkijayrityksen työntekijöitä tekemään omia töitämme.

Kysyin suoraan, mitä minä teen, jos tänne jään, kun minulta viedään työtehtävätkin. Sain epämääräistä muminaa, ettei mikään muutu. Olihan lomakausi menossa eikä kesätyöntekijöitä niin vain saanut. Parhaat työkaverini yksi toisensa jälkeen irtisanoutuivat. Hyvä työporukka hajosi. Opin, että työkavereilla ja hyvällä tiimihengellä on todella ratkaiseva merkitys työssäjaksamiseen. Esimiestyön merkitystä työhyvinvoinnin suhteen ei myöskään pidä vähätellä.

Opin, että työkavereilla ja hyvällä tiimihengellä on todella ratkaiseva merkitys työssäjaksamiseen

Hän tekee U-käännöksen ja nousee autosta huutaen

Kesä teki jo tuloaan ja tiesin, että kesäni menisi muiden kesälomia tuuratessa yövuoroissa. Olin jo jonkin aikaa ollut huolissani polveni vaivan vuoksi, sillä en enää saanut öisin kivuiltani kunnolla nukuttua. Puolisoni, joka tuntee logistiikka-alan paremmin kuin minä, patisteli lääkäriin. Univaje ja raskas yhdistelmäajoneuvo eivät ole terve yhdistelmä ja vahingon tapahtuessa jälki on usein rumaa.

Minulla kävi tuuri. Pääsin saman lääkärin tutkittavaksi kuin silloin tapaturman sattuessa. Hän lähti ajamaan asiaa eteenpäin eikä antanut periksi ennenkuin polvi kuvattiin kunnolla. Tutkimustulokset johtivat jatkotutkimuksiin kirurgian poliklinikalle. Diagnoosi sai minut kyyneliin. Opin sen, ettei työ saa mennä terveyden edelle. Työn voi vaihtaa, mutta rikkoontunutta kehoa ei. Ortopedi totesi, etten enää kykene kuljetusalan töihin enkä mihinkään raskaaseen fyysiseen työhön. Sen aika oli minulla 45-vuotiaana ohi. Kevyt toimistotyö tulisi enää kysymykseen.

Opin sen, ettei työ saa mennä terveyden edelle

Valinnanvapaus by JaanaKuu

On vapaa tekemään mitä vaan

Olemme puolisoni kanssa eläneet koko yhteisen taipaleemme työ edellä. Molemmat meistä ovat suorittajia, ihmisiä, jotka haluavat tehdä työnsä 110 %:sti – vähempi ei riitä. Puolisoni oli saanut jo parina vuonna siedätyshoitoa tavalliseen elämään, sillä hän työskenteli kausityössä ja oli välillä muutaman kuukauden työttömänä. Helppoa se ei hänelle ollut eikä minullekaan. Totuttelu siihen, että yhtäkkiä en saanutkaan töitä vain puhelinsoitolla, oli minullekin shokki.

Logistiikka-alalla, etenkin raskaankalustonkuljettajista on huutava pula. Jos on hyvä työntekijä, ei työttömänä tarvitse olla. Entä sitten liiketalouden tradenomi vailla vankkaa alan työkokemusta ja vailla verkostoja ja suhteita? Työhakemusta työhakemuksen perään ja vastaukseksi kiitos, mutta ei kiitos. Aina rekrytoijat eivät vaivautuneet edes vastaamaan. Opin, että minun kaltaisiani sopi 30 tusinaan ja jokaista paikkaa haki monta kymmentä muutakin.

Työpaikan yt:t tulivat ja menivät. Heillä ei ollut tarjota muissa toimipisteissä minulle sopivaa työtä, joten irtisanominen tuli syyskuussa, vain vajaa vuosi työn aloittamisesta. Olin pikkuhiljaa saamassa omaa henkistä puoltani takaisin kuntoon. Koska liikunta on minulle niin tärkeä osa, elämää, kesti melko kauan sulattaa se tosiseikka, että rankat tunturivaellukset ja jalkaprässi-ennätykset olivat nyt mennyttä kauraa ja tilalle piti keksiä muuta. Opin ainakin sen, että nivelrikko ja nivelkierukan repeämät eivät ole syy lopettaa liikkumista. Liikuntalajeja riittää, jos uskaltaa vain pois omalta mukavuusalueelta kokeilemaan.

Opas by JaanaKuu

Töitä ei niin vain löytynyt, mutta laakereillenikaan en ajatellut jäädä. Lapin ammattikorkeakoulussa oli alkamassa digiassari-valmennus, johon pienen harkinnan jälkeen päätin hakea. Alkuun mietin, pärjäisinkö edes, sillä some ei olut minulle kovinkaan tuttu ja työelämän suuntaviitatkin olivat vielä ruosteessa. En oikein tiennyt, mihin suunnata. Aloin jo miettiä, ettei perinteinen toimistosihteerin työ edes minulle sopisi, vaikka osaamista minulla siihen olisikin.

Opin ainakin sen, ettei muutoksia voi estää. Elämä on ainaista kaaosta.

Valmennus alkoi ja opin paljon uutta asiaa sekä somesta että itsestäni. Sain harjoittelupaikan, mitä varmaan jännitin eniten. Opin, että periksiantamattomuus ja luotto omaan osaamiseen auttaa pitkälle. Puolisoni kertoi olevansa kateellinen minulle, sillä minulle kaikki on niin helppoa. Minkä näyttelijän maailma onkaan minussa menettänyt! Teen usein enemmän töitä kuin muut, että pysyisin mukana ja mielellään vielä hyvällä menestyksellä ja se näyttää helpolta! Siltä se ei kyllä tunnu. Monia kertoja on elämäni varrella tehnyt mieli heittää pyyhe kehään ja luovuttaa. Silti on aina saanut itsensä väännettyä takaisin elämänsyrjään kiinni. Elämässäni 2019 muuttui moni asia. Opin ainakin sen, ettei muutoksia voi estää. Elämä on ainaista kaaosta, josta seuraa sekä hyvää että pahaa.

Tähän loppuun laitan minulle tärkeän ja merkittävän kappaleen videon. Kun ensimmäisen kerran sain rekan ratissa ilmoituksen, että silloinen työnantajani oli ajautumassa konkurssiin ja työt loppuvat, tämä laulu tuli radiosta. Ajelin tuolloin Salosta kohti Vuosaaren satamaa. Se päivä oli yksi ainaisista muutoksista. Haloo Helsinki – Vapaus käteen jää.

Julkaissut JaanaKuu

Virtuaaliassistentti, jolla on harakan ääni. Tekstiä ja kuvaa tunteella.

%d bloggaajaa tykkää tästä: