Saako vaikeina aikoina olla iloinen?

Luonto kantaa eteenpäin by JaanaKuu

Tällä hetkellä maailma on melkoisen kaaoksen keskellä. Koronavirus on havahduttanut meidät Ruususen unesta ja palauttanut takaisin karuun todellisuuteen. Me ihmiset emme olekaan muita luontokappaleita ihmeellisempiä. Mekin saatamme saada tappavan viruksen siinä missä jänis ja kettukin. Siihen ei auta edes vessapaperin hamstraus.
Nopeasti leviävä virus jättää vielä jälkeensä paljon muitakin kuin sairauteen menehtyneitä. Sillä on pitkäkantoiset vaikutukset maailmantalouteen monin tavoin. Jo nyt uutisista saa lukea yritysten vaikeuksista ja laman ennusmerkeistä. Joku valopää ehdottaa, että kaikki kiinni vaan. Kyllä se tauti sillä talttuu. Varmasti talttuukin. Entäs, kun tauti on ohi? Aikamoinen taikasauvan heiluttaja saa olla, jos aikoo noin vain palauttaa elämän takaisin normaaliuomiinsa, jos sen kokonaan sulkee pois päältä.

Eräs nuori nainen oli huolestunut, saako tällaisena aikana olla edes iloinen. Muilla on surua ja haasteita ja hän oli saanut työtä. Miksi ei saisi olla? Keneltä se on pois? Minä olen puolestasi iloinen ja toivotan onnea ja menestystä uudessa työssä. Me olemme yksilöitä ja jokaisella meillä on oma tapamme selvitä yli epävarmoista ajoista ja tilanteista. Toiset aloittavat maailmanlopun maalaamisen ja linnottautuvat omaan lintukotoon vuoraten sen vessapapereilla ja jauhelihalla. Tällä tavoin reagoiva henkilö näkee ainoastaan asian negatiivisen puolen ja valmistautuu pahimpaan. Edellä mainittu nuori nainen elää elämää eteenpäin. Hän ei pakene pesäkoloonsa vaan uskoo, että elämä ei lopu tähän. Nuori nainen on oikeassa. Elämä pysähtyy vasta siinä vaiheessa, kun ihminen lakkaa elämästä.

Ei vahingonilolle ja liikenneruuhkille

Korona on nostanut esiin monia mielenkiintoisia ilmiöitä ihmiselosta. Täällä pohjoisessa irvisteltiin etelän ihmeille ja myhäiltiin tietäväisinä, että sieltä se tauti tännekin tuli. Itse asiassa ensimmäinen koronatartuntatapaus löydettiin Rovaniemeltä ja kyseinen turisti oli Wuhanista Kiinasta. Jos jollekin on epäselvää, Wuhan EI sijaitse Suomessa Kehä III:n sisäpuolella. Lue tapauksesta vaikka tästä YLE:n uutisesta. Ymmärrän, että tällainen tilanne nostaa monenlaisia tunteita pintaan, mutta oman maan kansalaisten jakaminen kasteihin asuinpaikkakunnan mukaan ja vahingonilo toisten ahdingosta ovat asioita, jotka voisivat jäädä pois.

Pitkien välimatkojen ja pienien taajamien Lapissa ei taideta aina muistaa, että Uusimaa on pääsääntöisesti huomattavasti tiheämmin asuttua seutua ja ihmiset kulkevat töissä pitkiäkin matkoja. Siksi viruksen leviämisellekin on otollisemmat olosuhteet siellä kuin täällä, jossa naapureita ei näe ennenkuin lumet sulavat. Talvet he tuntuvat viettävän talviunta kuin karhut pesässään. Tämänkin vuoksi ei koronaviruksesta johtuva omaehtoinen ”karanteeni” juurikaan luulisi vaikuttavan heidän normaalielämään. Omaan elämään se ei vaikuta kuin kirjaston ja uimahallin osalta.

Nivelrikkoisen juoksurata by JaanaKuu

Introvertti minussa on kiitollinen ja iloinen

Kirjoitin jokin aika sitten Facebook-päivityksen, jossa tunnustin olevani kurkkua myöten täynnä turhaa korona-vouhotusta. Some pullistelee saumat ratkeillen oman elämänsä eksperttejä, jotka postaavat milloin sääli minua, olen karanteenissa, vaikkei oo ees pakko-viestejä ja milloin kyllä me lasten kanssa tästä ehkä selvitään-kuvapostauksia. Pahimpia ovat linssiluteet, jotka selittävät televisiossa toimittajalle suu vaahdossa, miten elämä murjoo, kun ei pääse mökille, laskettelurinteisiin ja pari lomamatkaakin jäi nyt tekemättä. News for You, ”Pal”, moni ei pääse mökille, rinteeseen saati lomamatkoille ulkomaille milloinkaan. Toiset viihtyvät kotona ja suorastaan nauttivat, ettei tarvitse lähteä ahdistumaan ylisosiaalisien työkavereiden sekaan tai hälyyn, jossa ei voi keskittyä. Tällainen poikkeuksellinen aika on mitä mainiointa aikaa oppia tuntemaan itsensä. Itsekseen oleminen on haasteellista, jos ei ole sinut itsensä kanssa. Silloin on helpompaa peittää oma epävarmuus kaikenlaisen turhan tohinan alle.

Korona – tuo mainio parisuhteen indikaattori

Erityisesti somessa on noussut myös esiin ongelmat parisuhteessa karanteenin aikana. Korona – tuo mainio parisuhteen indikaattori. Meillä kinataan, nauretaan, tapellaan ja rakastetaan koronasta huolimatta. Parisuhteemme on yli kymmenen vuoden ajan kestänyt erossaolemiset työn vuoksi, entisen puolison häiriköinnin, konkurssin, työnantajien konkurssit, pätkätyöt, työttömyydet, lapsettomuuden. Miten tällainen parisuhde kaatuisi yhteen koronavirukseen? Mikä parisuhteessa on pielessä, jos se ei kestä yhdessäoloa päivää pidempään saman katon alla?

Summa summarum – elämä jatkuu

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, vaikka joitakin arvioita voi tulevaisuuden osalta heittääkin. On arvioitu, että talouden elpyminen vie kauan. Tätä en epäile yhtään. Pienyrittäjät ovat tiukilla jo nyt, ja pahimpia väliinputoajia tässä tilanteessa. Valtion lupaamat tuet eivät heitä paljoa lämmitä. Pienyrittäjät taistelevat olemassaolostaan ja toiset yrittäjät leijailevat heidän yllä kuin korppikotkat Lucky Lukessa tarjoten ”ilmaisia” palveluita.

There’s no such thing as a free lunch

Sanontaa on vähän haasteellista kääntää suomeksi, mutta tarkoittaa sitä, ettei ”ilmaista” olekaan. Klikkaamalla sitaattia, voit lukea sitaatin historiasta, (englanniksi). Taustalla on piinkova ja kylmä bisnesstrategia, jossa taotaan, vaikka rauta olisi jäässä. Maksun aika koittaa kyllä, vaikkei juuri tänään. Suunnitteilla olevan yritykseni bisnesidea perustuu palveluihin, joiden kohderyhmänä on mikroyritykset, mutta markkinointistrategiani ei ole haalia asiakkaita hinnalla millä hyvänsä. Autan tässä tilanteessa varmasti pieniä yrityksiä, jos vain mitenkään voin, mutta en lupaa ilmaiseksi sillä ajatuksella, että ”lasku tulee sitten perässä – tuplana”. Olen ehkä liian kiltti yrittäjäksi enkä piinkova bisnesnainen, jollainen minun tulisi olla.
Elämä ei lopu tähän virukseen. Uusia viruksia ja sairauksia tulee kyllä lisää. Tämä on yksi luonnon tapa herättää meidät ihmiset tajuamaan oman rajallisuutemme. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen eläin ja alkushokista selvittyään viimeistään hitaimmatkin tasamaan tallaajat huomaavat, ettei se elämä vielä loppunutkaan. Toiset ovat jo laatineet kurssimuutoksen, kun toiset vielä vellovat itsesäälissä ja paniikissa. Pelko ja lamaantuminen ovat toisille tapoja reagoida haasteisiin. Toiset ihmiset laativat nopeasti uuden strategian ja taistelevat. Kumpi sinä olet? Kotiin piiloutuva Lambi-lammas vai taisteluun valmis Suomen leijona?

Photo by Pixabay on Pexels.com

Julkaissut JaanaKuu

Virtuaaliassistentti, jolla on harakan ääni. Tekstiä ja kuvaa tunteella.

%d bloggaajaa tykkää tästä: